Uusi elämä - tai ehkei sittenkään
Ai pitääks munkin kirjoittaa jotain? No tota… Elämäni on muuttunut. Olen uusi ihminen. Vanhaan ei ole paluuta. Jepjep.
Täällä Nyyjorkissa on tullut vietettyä pari viikkoa. Viime yönä tänne iski toi lumikyrsky. Eka näytti siltä, et se on pahin sitten vuoden 1947, sitten päästiin jo vuoteen 1869, ja lopuksi päädyttiin kaikkien aikojen pahimpaan lumimyrskyyn. Päivällä tuli käytyä brunssilla tossa meitin kulmaravintolassa, ja olihan sinne ihan kahlaamista ja tarpomista. Mukana menossa oli Portlandista tänne viikonlopuksi kylään tullut kundi, joka parhaillaan miettii, et mitenköhän pääsee himaansa. Lennot on täysjumissa, ja kaaos jatkuu varmaan vielä pari kolme päivää.
Olen viettänyt elämäni sosiaalisimmat 14 päivää. Lauantaina illalla tuli sitten finaali vastaan. Finaali = Kiitos EI ihmisille. Paitsi mitä nyt kämppisten kanssa jaksaa hengata. On se kuulkaas vaan hitusen raskasta viettää aikaansa eka tuntemattomien ja sen jälkeen tsägällä puolituttujen parissa. Mut hyvin vedin hei! Että jos olisin ilman Jonnua lähtenyt tuolle pidemmälle reissulle, niin olisi voinut jäädä noi puhumiset ja kommunikaatiot vieraiden kanssa alkuinnostuksen jälkeen jokseenkin vähemmälle. No, nyt on tullut pidettyä ilmoja sisätiloissa. Eiköhän tästä taas huomenna lähdetä taas uuteen nousuun. Niin, ja lähden torstaina käymään vaihtelun vuoksi Kanadan puolella. Menen sanomaan hei vaan sille yhdelle kaverillemme, joka Ecuadorissa kusi vahingossa suihkuun. Jos oikein muistan, niin Jonnu kenties kirjoittikin tästä kohtuullisen hassusta pikkuvahingosta.
Nykiin saapuminen on aina yhtä siistiä. Tajuton skyline, kaduilla hyvä meno, ja tekemistä loputtomiin. Arki tulee turistille aika nopsaan vastaan. Nyt sitä hölkkää Brooklyn Bridgeä niin, että unohtaa tsekata maisemat. Alphabet Cityn ja East Villagen jengi on niin stailia, et melkeen –ituttaa: Hei jengi relatkaa niinku. Musa/keikkatarjonta on niin runsasta, et menee luuppiin, kun ei osaa päättää minne menis. Ja kuten tiedämme, aika moni jenkki on sosiaalisesti kyvytön. Vuorovaikutteinen keskusteluhan on täällä ihan laaaast jear. Mut monia ihan huvittavia monologeja on tullut kuunneltua, et ei tässä sinänsä mitään valittamista ole.
Hei pärjätään!
13.02.2006 04:43 (Yleinen) tintti
Niin, ne luvatut loppupuheenvuorot
...ovat pikkusen jääneet, sillä kotiinpaluu otti melkoisen koville. Itseltään on tullut jo kysyttyä, olenko missään ollutkaan? Jokin tyhjiö siinä välissä on, kun puoli vuotta sitten on lähtenyt pisteestä A ja puolen vuoden jälkeen palannut pisteeseen A.
Voisi olla paljonkin sanottavaa, mutta mitä sitä jaarittelemaan.
Kuitenkin, suosittelen ihan kaikille.
Tintti jatkoi tänään matkaansa New Yorkin. Kenties saamme sieltä vielä jonkinmoisen raportin. Omasta puolestani kiitän, kumarran ja siirrän tämän kokemusten kultaiseen kirjaan.
On tää Kalliokin ihan kiva paikka.
28.01.2006 00:02 (Yleinen) jonnu
Lahtokuopissa!
Ressun kuvaus kotoisesta Helsingista oli oivallinen kotiinpaluuseen.
Tanaan on ollut mainio paiva taallakin. Auringonpaistetta ja pitkaa kavelyretkea. Tingittiin Jussi "General" Olkkoselle hieno tuliainen, etta kelpaa palata tyolaiseksi taas. Enaa jannitetaan paastaanko aamulla lentokentalle. Taksilla.
Viimeaikojen suurin innoittaja on ollut paissamme soinut Maukka Perusjatkan Sapinaa Helsingin kaduilla. Elikkas siis Mike Basic-Dude: Buzz on the streets of Helsinki. (Ristarille kiitos.)
Naihin kuviin, naihin tunnelmiin.
Pidetaan ne Turistien loppupuheenvuorot sitten Kalliosta kasin.
13.01.2006 09:26 (Kiina) jonnu
Khao San Roadin kautta Pekingin takseihin
Viimeiset paivat Thaimaassa vietimme Bangkokin travellermekassa, Khao San Roadilla. Nyt on nahty se paiva jona henkinen vaaleanpunainen merkkivillapaita olkapailla paihitettiin. Henkinen Khao San Road on ihmisen suurin vihollinen. Kampotsean Sihanoukville tosin valmisteli meita henkiseen KSR:iin. Siellakin kun kraasan maara oli jo varsin kosminen. KSR:lla me molemmat ahdistuttiin siina maarin, etta melkeen itkettiin helpotuksesta lentokoneen laskeuduttua kylmaan ja harmaaseen Kiinaan. KSR, henkinen ja fyysinen, jai taakse, Luojalle suurin vilpiton kiitos.
Jos karsit lievasta matkavasymyksesta ja haluat hyvaa palvelua minne menetkin ja mita teetkin, ala tule Kiinaan. Olemme mm. tapelleet taksikuskien kanssa useammin kuin kerran. Peking 15 miljoonaisena merkittavana kulttuurishistoriallisena kaupunkina on kai (oletettavasti lukutaidottomille) taksikuskeille painajainen. Liikaa innokkaita turisteja liian isossa kaupungissa. Taksikuskille tama tarkoittaa sita, etta teoriassa joudut kuskaamaan kiinaa puhumattomia ulkkareita sinulel tuntemattomiin paikkoihin. Miten siis kaytannossa toimia? Nain: Ala IKINAKOSKAAN ota osoitelappu kadessa seisovaa ulkkaria kyytiin. Vaihtaessamme pari paivaa sitten hotellia (paatettiin, etta vikat paivat ovat Backpackermesta-vapaita) teimme varmaan pakkasessa taksinmetsastamisen minuuttiennatyksen. Kukaan ei ottanut meita kyytiin, painvastoin, kaasujalka oli todella raskas kun taksikuskit naki meidat. (Josta tulikin mieleen, etta tasta lahtee varsin oiva englanninnos: My gas foot is very heavy). Joten meidan oli pakko palata taaksejattamaamme hotelliin pyytamaan apua: Pakottakaa joku ottamaan meidat kyytiin. Hauska (?) yksityiskohta oli se, etta pienimman taksin omannut taksikuski otti lopulta meidat ja meidan nykyaan melko valtaisat pakaasit kyytiin. Kylla niita laukkuja sitten tungettiinkin takakonttiin ja penkeille melkoinen tovi. Ja kuski kiroili.
Pienenpieni henkinen syksy on myos saapunut matkaajan sydameen. Sita ei voi taalla valttaa. Tanaan tuli paskaloskaa enemman kuin riittavasti. Taalla on talvella sosialistisen surumielista. Ja nyt on jo ihan valilassa/transitiotiloissa. Ei olla enaa piitkalla matkalla, muttei todellakaan kotonakaan. Eli aika kaymista taa oleilu on. Varsinkaan kun nahtavyyksista ei enaa oikeen jaksa innostua. Eilen kaytiin Kiinan muurilla ja tanaan Kielletyssa kaupungissa. No joo.
Ylihuomenna Finnairin sinivalkoiset siivet kuljettaa meidat Helsinki-Vantaalle. Niin ja Ressu, riisi ei ole vitsi.
12.01.2006 13:12 (Kiina) tintti
Pakkanen, siita suomalaiset tykkaa!
Bangkokista Pekingiin tippui tuo lampotila sellaiset reippaat 35 astetta. Ei auttanut muu kuin menna heti toppatakkiostoksille. Etta koti tuntuu jo laheiselta. Kaukaiselta tuntuu edellinen sukelluksen ja snorklauksen tayteinen viikko ja Bangkokin vahan liiankin tiivis tunnelma.
Taalla on karvahattujafillaroitsijoita ja paraatiaukioita silmankantamattomiin. Tanaan osuttiin paikalle kun aika vaarattoman nakoinen mummo osoitti banderollin kanssa mieltaan juuri kun oli tapahtumassa jonkinlainen sotilaallinen vartionvaihto. Eipa mennyt sekunttiakaan kun useampi uniformutyyppi siirsi hanet autoon ja pois paikalta. Tuli varmaan puolueherrat iloisiksi.
Elokuvamaisen pysahtynyt tunnelma on taalla. Taksikuskien kanssa joutuu vaan vahan turhan helposti sanaharkkaan. Tai ei se ihan mitaan molemminpuoleista sanailua ole - kaveri huutaa naama punaisena kun ei suostuta jaamaan ihan vaaralla puolella kaupunkia pois autosta.
Alkaisi olla pikku hiljaa aika jos jonkinlaisten summa summarumeiden. Yksi asia, minka takia on ihan kiva tulla kotiin on se, etta tassa on nyt vedelty sellaiset 170 paivaa niin, etta jokainen tavattu ihminen alkaa nollasta. Itse alat jokaiselle nollasta. Et tieda kenestakaan mitaan eika kukaan sinusta. (Jos ei lasketa toisiamme ja sita kahta tuntia kun tavattiin mun vanhemmat.) Valilla se vasyttaa. Ja matkustamisesta ei jaksa puhua sitten yhtaan. Mutta on sitten paljon sellaisiakin juttuja, joista ei malttaisi paastaa irti. Ehka naista lisaa viela seuraavassa jaksossa.
Nyt menen suorittamaan melko lailla viimeisia pakkauksia. Huomenna muutetaan vahan paremmille kulmille ja vahan lampimampaan majapaikkaan. Tasta mestasta nimittain katkee noi sahkot jatkuvasti. Meilin lukeminen on osaltani myos mahdotonta taalla. Kiina on ilmeisesti paatellyt, etta welho-meili kannustaa propagandaan, eipa paase sinne tasta maasta kasiksi.
09.01.2006 13:41 (Kiina) jonnu
Takaisin Thaimaassa
Juu, tultiin rajan yli Thaimaan puolelle, jai taakse joulut ja Kampodzhat. Aattoiltana oli beachii, tonttulakkei, ilotulitteit ja siis jengi bailas bikineissa poydilla. Meil oli kylla vaatteet.
Eilinen paiva oli minulle kuin yksi liian pitka maksimisykeharjoitus. Neljan tunnin venematkalla oli mukana ehka n. 250 ihmista ja n. 50 pelastusliivia seka melkoinen maara siipikarjaa, elavia ja kuolleita. Yritin miettia miten paasen laivasta ulos jos se kaatuu mutta en keksinyt. No siita selvittyamme paastiin paikallisen wannabeformulakuskin kyytiin. Jeepin lavalta kun tiiraili sisalle matkustamoon, oli mittarissa aika ajoin 160 kilsaa tunnissa. Ei ollut moottoritie se.
Onnellisina siirrymme huomenna pikkuisten saarten rauhallisille rannoille.
Kotiruokalista alkaa olla melko valmis. Mun ykkonen on nyt riisipuuro ja Tintilla taitaa olla karjalanpiirakat.
28.12.2005 08:32 (Thaimaa) jonnu
Happy Chistmas
(Turistien pyynnöstä teknisenä apuna tässä joulukortti Kamputseasta - sulka)
21.12.2005 22:15 (Yleinen) Sulka
Cambodian way - jouni ja huussi
Phonm Penh on nyt jatetty taakse. Siella moottoripyorataksi oli nopein ja halvin liikkumimuoto. Kuski, Jonnu ja allekirjoittanut mahduttiin tosi hyvin samalle penkille. Kyparia oli valilla vahan ikava. Vierailimme mm. Tuol Slengin “koulussa”, joka Pol Potin aikakaudella muuttui ihmisten kuulustelu- ja tuhoamistoimipisteeksi. Noin 20 000 vangista jopa 7 selvisi hengissa. Punaiset Khmerit kuvasivat melkoisella pieteetilla kudituksen vaiheittaista etenemista. Killing Fields ei siihen paalle enaa maittanut.
Yovyimme Lazy Fish –nimisessa Guest Housessa kaupungin keskella olevan pikkujarven paalla. Saavuttuamme majataloon meidan kuski kertoi mita talo tarjoaa. Joo, huone maksaa 4 taalaa, ravintola on auki 24 h, tarjoavat retkia ja hoitavat bussiliput, kaarivat jointteja, ja bisse maksaa ei paljon mitaan jnejne. Selostuksen paatteeksi kaveri sanoi et OK lahdenkin tasta nyt kaarimaan teille tervetuliaiset, nahdaan ihan kohta. Johon ylikiltit suomalaiset ikamummot on et tota joo ihan kiva ja kaikkee mut me ei poltella. Mut jos spliffi karyisi, paikka olisi paratiisi.
Paikallinen viemarointi oli varsin mielenkiintoisesti ratkaistu. Kuten tuli mainittua, huoneet oli rakennettu veden paalle. Huomattiinkin siina sitten varsin pian, etta mehan kellutaan paskajarven paalla. Eli veden paalla olevat vessat laskivat suoran jarveen. YOK.
Nyt ollaan paikassa nimelta Kampot. Taalla aika on niin pysahtynyt, et kello vois melkeen menna taaksepain. Tamahan sopii meille, koska loman lopun haamottaessa aktiivisuuden maara alkaa olla aika minimissa. Me saastellaan energiaa tammikuun pakkasissa selviamiseen ja duunin tekemiseen.
21.12.2005 10:49 (Kampotsea) tintti
Muutama kuva lisaa
http://www.flickr.com/photos/turistit1/
Niin se vaan on, etta Kampotsean puihat ovat paljon paremmat kuin Vietnamin.
17.12.2005 07:19 (Kampotsea) tintti
Muutama kuva
Kuvien lataaminen taalla on tuskaista ja hikista hommaa, joka vaatii karsivallisia istumalihaksia. Tanaan saldona muutama kuva, ennen kuin koneet kaatu ja hermot meni. Lisaa tulee kun hermot on kunnossa ja koneethan varmaan pysyy paremmin pystyssa, kun huomenna siirrytaan Cambodian puolelle...
Taalla:
http://www.flickr.com/photos/turistit/
http://www.flickr.com/photos/turistit1/
Tanaan on tasan kuukausi kotiin.
14.12.2005 14:05 (Vietnam) jonnu
Ei OHO vaan OHHOH!
Varsin ellei jopa erikoisen erikoista menoa on meidan osalle siunaantunut viime aikoina.
Olimme tanaan aamulla lahdossa 50 km:n pyoratrekille. Homma jannitti jo varoiksi, koska edellisena paivana olimme trekanneet kavellen 20 km. Etta miten ne jalat jaksaa... Suurin osa matkasta piti taittaa metsapoluilla, jotka muuttuvat ajokelvottomiksi mutapoluiksi sateen sattuessa. Breksujen ja pyoratsekkausten jalkeen lahdimme matkaan oppaamme Tangin kanssa. Parin kilsan jalkeen alkaa sataa. Ensin vahan, ja sitten kaatamalla. Tang totesi, etta nailla keleilla luvassa on kunnon mutashow. Se siita trekista. Mutta mista sateensuoja? Lahella sattui olemaan Dalatin Flower Festivalin kukkashow. Suuntasimme pitamaan sadetta sinne. Tiedoksi, etta tama festivaali on apaut suurinta, mita Vietnamissa tapahtuu, ja jengi panostaa siihen sen mukaisesti. Juhlavierailla on ykkoset paalla.
Nae tama: Hienomman kasvihuoneentyyppinen rakennus on taynna siististi pukeutuneita vietnamilaisia oooh-ihailemassa melkosen hulppeita kukka-asetelmia. Liitymme heidan joukkoon jo hieman mutaaantuneet ja litimarat urheilukamat paalla. Paassamme on tietysti pyorailykypara, jonka lipasta valuu vesitippoja naamalle. Hiukset ovat liiskana niskassa. Olemme paikan ainoat lankkarit. Meita tuijotetaan.
Tama Flower Festival on televisioitu juhla. Me ollaan iltaisin nena ruudussa katsottu juhlahumua eli paraateja, sosialistisessa maassa kun ollaan. Eturivissa istuu kasoittain Vietnamin kommunistisen puolueen jasenia, ja ne aina esitellaan piinallisen hitaasti ja huolellisesti. Nousevat seisomaan, vilkuttavat, ja kansa hurraa! Paraatit ovat kukkaparaateja yhdistettyna ikaankuin sosialistisen maan "piilo"viestintaan. Punaiset tahtiliput liehuvat yhdessa vasara- ja sirppilujjen kanssa, meno on sotilaallisen jamakka, ja taustalla soi migreenin aiheuttava sotilaallisen rytmikas ja samalla aasialaissavytteinen musiikki. Ja esiintyjia on aivan tajuton maara. Kukkia on jokapuolella: Traktoreissa, jotka vetavat kukkalavoja, jossa on vilkuttavia neitoja, skoottereissa, harrikoissa jne. Kylla, taalla HD-miehetkin rokahtavine tyttoystavineen tai vaimoineen osallistuvat kukkaparaatiin koristellyin pyorin. Kylla Vietnamin sosialistisen tasavallan asukkaat osaavat! Hip hei! Ja puoleen isat ja aidit myhailevat tyytyvaisina.
Vietnamissa suosituimmat ammatit ovat joko virkamies tai sotilas. Syy selittyy aivan kolossaalisella korruptiolla. Olet koyha mies jos et ole valtion leivissa. Kontrolli yhdistettyna rahastuksen toimii niin nerokkaasti, ettei esimerkiksi passia ole helppo saada. Ei riita, etta on oltava suhteita. Pitaa olla myos rutkasti patakkaa, jos kerran haluat matkustamiseen oikeuttavat henkkarit. Meidan vahvasti lankkarisuuntautunut opas Tang haluaisi enemman kuin paljon matkustaa. Mutta millas matkustat kun et edes paase maasta ulos, kenties ikina. Teki mieli huutaa vietnamiksi ja kovaa, etta taalla tapahtuu suuri vaaryys, mut jatin sen sit toiseen kertaan.
Teimme tuossa reilu viikko sitten veneretken Nha Trangin edustalle oleville saarille. Kuvittelimme kylpevamme kannella auringossa, rauhassa kauniissa maisemissa. Paiva alkoi hieman pilvisena. Ja kun lahestyimme ensimmaisesta saarta, alkoi taas satamaan kaatamalla. Ja tuuli ihan pirusti. Vetta tuli laiva/veneeseen sisaan aivan sairaasti, oli kylma, ja jengia oli tietysti mukana aivan liikaa. Se siita auringosta ja rauhasta. Miehistossa oli mukana myos kaveri, jonka lasnaolo ei meille alkumatkasta heti auennut. Kaverilla oli paassa moottoripyorakypara - koko ajan, - aurinkolasit - sateesta huolimatta, - musta nahkatakki ja naisten valkoiset kuluneet kukkakuvioiset muovisandaalit. Ja se kanto skebaa. Todella erikoinen ilmestys. Matkan edetessa kavi ilmi, etta laivan kapteeni on rumpali, mystinen kyparamies on kitaristi, yleissaatajana toiminut suulas herra on MC/laulaja, ja keittiossa haarannut kaveri puolikkaista nahkapalloista tissit itsellensa vasannyt bandin taustahenkilo. Kaverit vetivat siis keikan. Olimme pakkoyleisoa. Pois olisi paassyt vain hyppaamalla mereen. Me oltiin aivan kaksinkerroin (esiintyvia taiteilijoita, paikallisia rokkareita!), toiset tais olla aika kuumottuineita.
Kohta me olemmekin jo kotona. Vaikka reissun paalla oleminen on melkoisen nastaa puuhaa, on myos kiva tulla himaan. Olemme muuten ihmisten esittamien kysymysten perusteella pakostakin huomanneet, etta kotimaamme oi Suomi on kaukana. "Ei, Suomessa ei ole norsuja tai tiikereita" vastattiin yhdelle vietnamilaiselle oppaalle. "Ei, Suomi ole kaupunki Saksassa" vastattiin uusseelantilaiselle taksikuskille. Nain siis talla puolella palloa. Ja kohta teilla on joulu. Ottakaa nyt rauhallisesti ettei se joulumopo lahde kasista.
11.12.2005 12:24 (Vietnam) tintti
Good morning Finland
Juu ihan ilmoitusluontoisesti vain, etta kiiretta on pidellyt taalla Vietnamissa, kun piti biitsillakin maata pari paivaa tossa valissa ja nyt ollaan sisamaassa Dalatissa. Tosi ihana joulutunnelma on osittain taallakin, esim. just nyt tassa netskukahvilassa soi ihan taysilla ehka hirvein ikina kuulemani versio jingle bellsista. Ihme etta buddhapatsaille eivat ole viela pukeneet tonttulakkeja.
Ma en ymmarra sita, etta mitaan pikkujoulujuoruja ei ole kotimaasta tanne kantautunut? Eiko se nyt juuri olisi se otollisin aika sekoilla ja vetaa pleksit. Tai siis ensin vetaa pleksit ja sitten sekoilla? Ja toinen juttu, miten Tarjan juhlat meni?
10.12.2005 14:05 (Vietnam) jonnu